Vain vähän kuulumisia.

Meille ei kuulu oikein mitään sen erikoisempaa. Eilen juhlistimme Turon ensimmäistä isänpäivää kalaherkuilla. :)

Lenkkeilyt ja kaikenlainen toiminta on meillä tällä hetkellä pakon sanelemana melko minimissä. Miun pitäisi saada itse kuukauden aikana opiskeluni valmiiksi ja toistakymmentä opintopistettä vielä uupuu. Näin ollen kaikki töiden jälkeinen aika menee tietokoneen ääressä kouluasioiden kimpussa. Toivottavasti ehdin saada kaiken ajoissa valmiiksi, opiskeluaika kun alkaa loppua... Jos jotain hyvää, niin kuukauden päästä helpottaa. Sitä odotellessa!

Ilmoitin Aapelin Kajaanin tamminäyttelyyn. Matkaan lähtee mukaan myös työkaverini pikkutyttönsä kanssa. Reissusta tulee varmasti oikein mukava. Pitäisi nyt vaan löytää sitä aikaa harjata Aapon turkkia... Riepu tykkää hirmuisesti piehtaroida lumessa ja nautiskella viimeisen päälle. Ja on sitten toisinaan myös sen näköinen. =)

Ihanaista Joulun odotusta, kamraatit!

Perheen pöljä.

Koiralapseni Aapo on hieman pöljä. Tänään päivällä annoin pojille aktivointileluja ja maitotölkin, jonka sisällä oli herkkuja. Turo kävi heti asiaan, mutta Aapo tyytyi lähinnä seisomaan minun vieressä ja katsomaan, kun Turo leikki. Aapo vaan ei tuntunut ollenkaan tajuavan, mikä on homman nimi. Eikä tämä nyt ollut ensimmäinen kerta, kun aktivointileluja herkkusisällöllä on ollut leikkikaluina, Aapo vaan ei tajua. Eikä ole tajunnut aiemminkaan. Herttainen poika, mutta ilmeisen pöljä. Kovin ihana kuitenkin. :)

Aurinkoa ja ulkoilua.

Käytiin metsässä. Ja nautimme auringosta! Oli kerrassaan ihastuttava ulkoiluilma. Kaivoin varastosta lumikengät esiin, mitkä olikin tarpeen, sillä saimme tarpoa ihan uppohangessa. Pojilla oli mahaan asti lunta! Tulin siihen tulokseen, ettei kesäkunto ihan riitä talviulkoiluun. Tuli hiukka lämmin... Oltiin kuitenkin määrätietoisia ja suoriuduttiin halki metsän. Reilu tunti siinä vierähti, mutta onneksi ei ollut kiire. :)

Tässä on nytkin taas vähän ristiriitaiset tuntemukset, koska on näin ihania päiviä. Tällaisia on normaalisti vasta kevättalvella. Kaamoksen jälkeen. Nyt ei auta liikaa totuttautua tähän, koska sitten kaamoksen pimeys tuntuu vielä pahemmalta. Pianhan sekin jo alkaa...

Talvi tuli.

Tuli lumi. Yhdessä vuorokaudessa. Vielä eilen asfaltti oli harmaa. En voinut olla eilen illalla kurkkimatta verhojen läpi lumisadetta. Tämä talven ensimmäinen kunnon lumisade on aina yhtä ihmeellistä. :)

Aamulenkin kävimme umpihangessa. Katujakaan ei oltu vielä lenkkimme aikaan (klo 8-9) aurattu. Ja kotiin tultua pojat viettivät hyvän tovin lämpimässä suihkussa. Aika ihanaa. Vaikkakin kotona on lattiat märkänä. :)

Häntiä ja pullia.

Aapolla on hännänpää auki. Pikkuinen riepu. Aapo, Turo ja koirakaverinsa Siiri olivat viikonloppuna metsässä leikkimässä ja ilmeisesti Aapo (ja Siiri myös) olivat jonnekin häntänsä iskeneet, sillä molemmilla oli hännänpäät auki. Vereslihalla. Aapo on nyt viime päivät häntäänsä yrittänyt parannella nuolemalla ja aina välillä mie olen siihen sitonut sukan. Aika reppana ilmestys.

Ei meille muuta ihmeempää. Ollaan vaan lenkkeilty ja nautittu pakkasista. Nyt odotellaan lisää lunta satavaksi. Viikonloppuna vietettiin työkaverin kanssa pullatalkoita ja tehtiin niin paljon, että riitti pakkaseenkin. Oikein mukava. Pullan paistaminen on aina sen verran iso projekti, että samalla kertaa tekee helposti enemmänkin. :)

Ihanaa talven tuloa, kamraatit!

Agi-Turo.

Lauantaina koirakerhomme järjesti Match Show:n. Olin päivän kuuluttajana. Kelikin suosi, sillä vaikka oli suht kylmä, ei kuitenkaan satanut. Päivän kauneimmaksi valittiin karkeakarvainen saksanseisoja. Aika veikeän näköinen koiruus! :)

Eilen puolestaan oli päivän verran agilitykoulutusta. Paljon tuli uusia vinkkejä ja ideoita treenaamiseen. Turon kanssa meni oikein kivasti. Treenit oli melko intensiiviset ja Turo kuumui kovasti. Turon suorituksiin olin oikein tyytyväinen. Päivä koostui mm. lyhyistä hyppytekniikka-harjoituksista, eteenlähetys-harjoituksista, radanpätkistä ja parista kokonaisesta radasta. Yhdelle päivää melkoisesti asiaa.

Päivän jännittävin juttu oli se, että Aapo jäi yksin kotiin ja lähdin kaksistaan Turon kanssa treeneihin. Aapo kun ei ole lähellekään kisatasolla, niin en viitsinyt ottaa häntä autoon istumaan ja haukkumaan moneksi tunniksi. Kotoa lähtiessä ehdin viedä Turon autoon, kuin huomasin unohtaneeni takin kotiin. Kodin nurkalla kuului jo pienen hetken jälkeen hauhau ja auuu! Aapo ulvoi. Hain takin, annoin muutaman namin lisää ja poistuin paikalta. Kotiin tultua jännitti, että mitä Aapeli oli mahtanut keksiä... Mutta ei sen suurempaa kuin että koiraportti oli kokonaan poissa paikaltaan. Ja Aapo yltäpäältä märkä. Ilmeisesti riepu oli kuolannut ja jännittänyt niin kovasti... Liekö haukkunut koko päivän... Palkinnoksi yksinolostaan Aapo pääsi kahdenkeskiselle lenkille.

Päivän koosteena siis hyvät treenit ja toteamus, että yksin oloa pitää harjoitella lisää. Aapo on aina ollut, tullut ja mennyt Turon mukana (paitsi ihan pentuna jonkin verran yksin). Ei vaan yksinkertaisesti riitä aika siihen, että kävisi molempien kanssa erikseen lenkillä yms. Koiramme-lehdessä oli kylläkin vastikään juttua siitä, että nuorempi koira perheessä helposti "jää pentutasolle", jos on aina mukana vanhempi koira, josta ottaa mallia ja turvaa. Näin ollen lisää yksinoloharjoituksia. Molemmille. Tekee hyvää.

Simo.

Simo! Suvun uusi koiratulokas. Pikkuruinen kääpiösnautseri. Mutta luonnetta riittää!

Ja kolme karvaista lasta yhteispotretissa. :)

Kyllä Simo on ihana. Ehkä maailman kolmanneksi ihanin koira. Heti Turon ja Aapon jälkeen. :)